Aurinkoa!

Ihanaa, taas paistaa aurinko!!! Vaikka pöly näkyykin sitten tietty joka paikassa.... mutta näkykööt.
Heti kun kirkastuu koruilurintamalla alkaa tapahtumaan.. ja tekee mieli VÄREJÄ!

(Okei... toinen juuri valmistuneista rannekoruista on kyllä "tylsän" mustavalkoinen - mutta kun oli noita uusia akaattipötkylöitä ja Helmetin kirppikseltä haalimani valkoinen akaatti kristalleilla.... pakkohan niitäkin oli kokeilla)

Mutta toisessa onkin sitten vähän väriä kevääseen....

Luksusta

Hengissä ollaan... talvi on kyllä mennyt kitkutellen, tuo pimeys ja harmaus vaan ei ole minun juttuni...

Onneksi nyt näyttää siltä että se on mennyttä elämää ja voi taas uskoa siihen että aurinko ei ole hävinnyt minnekään, vaikka piilosilla onkin ollut useamman kuukauden. Ja heti kun päivät kirkastuvat, koruilurintamallakin alkaa tapahtumaan.

Tässä sitä arjen luksusta.... kävishän tämä ehkä juhlaankin, vaan aion kyllä vetäistä kaulaan arkenakin... Kai sitä nainen saa itseään ja arkeaan sen verran hemmotella ;-)

Balin hopeaa, vuorikristallia ja osterinkuorimöllyköitä

Möllyköitä

Viime viikolla nämä kaksi tilauskorua lähtivät uuteen kotiinsa, joten nyt ne voi esitellä jo täälläkin..
Tykkään itse näistä indonesian clay helmistä kovasti ja nimenomaan tälläisinä suht pitkinä kaulakoruina. Kesään näistä saa kivoja värikkäitä kaulakoruja ja talveksi sopivan isoja ja näyttäviä villapaidan kanssa pidettäväksi. Varsinkin kun tykkään myös villapaidoista joissa on iso kaulus, joka on hankala monen korun kanssa.. todella lyhyet menisivät, mutta jotenkin nekin tuppaavat jäämään piiloon.

Lankana näissä on käytetty artistic wiren anti-tarnish hopeoitua lankaa.

Vanhasta uutta

Tämän vuoden "teemana" tai mottona on minulla ollut ehdottomasti tuunaus.. En erikoisemmin näin päättänyt, siinä vain kävi niin, pikkuhiljaa.. Kotiini olen kantanut vaikka mitä vanhaa aarretta (kaikki eivät noita roinia varmaan aarteiksi kutsuisi, mutta sitä ne ovat ehdottomasti minulle olleet) ja heinäseipäät, leipälapiot, kenkälestit ja ikkunanpokat ovat saaneet uuden elämän. Viimeisin tuunaukseni oli ikkunanpoka, josta tuli ihana tunnelmalamppu olkkariin!

Tuunausteemalla mennään nyt koruissakin. Sinänsä mitään uutta ei näissä kolikkokoruissa ole, niitä on tehneet muutkin, samoin aterinkoruja.. Mutta kun laatikoissa pyörii pussillinen vanhoja kolikoita, niin parempihan se on laittaa nekin hyötykäyttöön.

Seuraavaksi pitää tehdä kyllä joku kiva kaulakoru.. tuntuu että siinä missä teen yhden kaulakorun, rannekoruja tulee varmaan 5.. joten onko ihme että välillä tuntuu ettei ole mitään sopivaa kaulaan laitettavaa?

Sininen hetki

Joskus lapsena sininen oli lempivärini. Nykyään koen sen kovin haasteelliseksi ja vaikeaksi. Periaattessa tykkään kyllä sinisestä, kirkas taivaansininen on aina vain niin kaunista. Mutta siitä huolimatta en osaa käyttää sinistä, en oikein kotona kuin en myöskään esim. vaatetuksessa.  Siniset korukivet kierrän yleensä kaukaa, mutta nämä impression jasperit houkuttelivat kauneudellaan. Meinasivat vain jäädä laatikkoon haasteellisuutensa takia. Mitä väriä yhdistää siniseen? Pelkkä sininen olisi jotenkin liian "tylsä" ja monet muut tuntuivat kovin "tunkkaisilta" ja "tummilta".. ja kumminkin halusin korusta sinivoittoisen. Mutta sitten - aina yhtä ihana vuorikristalli. Ja hopea. Pähkäilin että niiden kanssa ei voi mennä vikaan.

Illat alkavat olla jo kovin pimeitä.. mutta se ei minua haittaa. Koti on laitettu syyskuntoon, kynttilät ja lyhdyt otettu esille. Nautin kun saan sytyttää paljon kynttilöitä ympäriinsä ja käpertyä sohvalle huovan kanssa. Jonne siirrynkin seuraavaksi....

Mukavaa syksyistä sunnuntai-iltaa teille kaikille, siellä ruudun toisella puolella!

Pussukoita

Pitäähän minunkin kun kaikki muutkin.. Yleensä en ole mikään ompelu ihminen, vaikka konetta nyt osaankin käyttää. Mieluummin jätän ompelut muille, oma kärsivällisyys ei tähän hommaan tahdo riittää. Tai ehkä kyseessä on ennemminkin se, että minussa on perfektionistia ja koska en tätä hommaa täysin hallitse, niin jälki ei yleensä miellytä täysin - mistä syystä kärsivällisyyskin joutuu koetukselle.
Mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja hyvä niin - näitä oli/on kiva tehdä!!! Näissähän on sitten mielikuvitus (ja taidot) vain rajana - materiaalin valinnasta pussukan/kassin muotoon.
Itselläni on nyt Taffel pussi pienenä "käsilaukkuna" - ja Hesburgerin pussista tein enempi tuollaista perinteistä paperipussia muistuttavan version. Sitähän voi käyttää vaikka käsilaukkuna tai eväspussina - vuori on kiinni vain yläosasta joten sen voi pestä raanan alla, mikäli sattuu tahriintumaan

Uuden alkua...

Niinhän se syksy yleensä on.. Josko otettaisiin  uusiksi vaikka tämä blogin pito, ja ryhdistäydyttäisiin päivityksien suhteen! Kadehdin teitä kaikkia, joilla on ihanat blogit ja päivitätte niitä ahkerasti, monet lähes päivittäin! Minä en näytä siihen löytävän aikaa, tai en saa aikaiseksi. Vuoden aikana minkä blogi on ollut olemassa, päivityksiä on tullut vain kourallinen. Hävettävää... Nyt alkaa siis se uusi aikakausi!
Kesä on mennyt tietotekniikka ongelmissa... Ähh.. ensinnä hajosi kone, sitten puhelin, sitten vielä uusi kone.. Joko se olisi siinä? Toivottavasti!
Kesällä ei myöskään paljoa tehnyt mieli koruilla, aika meni enempi auringosta ja keleista nauttiessa ja kotia laittaessa kun hirmuinen sisustusvimma iski. Suuria remontteja en ole tehnyt, eikä niihin ole nyt aikomustakaan ryhtyä mutta aina sitä voi kaikkea pientä tuunata ja laittaa...  Kuten koruilutilani, joka kokikin muodonmuutoksen viime viikolla ja on nyt huomattavasti valoisampi ja avarampi. Sen kunniaksi viime viikonloppuna syntyi pitkä kaulakoru, vuorikristallista, makeanvedenhelmistä ja hopeasta. Korua voi käyttää joko yksinään pitkänä, tai sen voi myöskin laittaa lähes kaksin kerroin kaulalle, ja "riipuksen" ottaa pois.
Jokin tuossa riipuksessa ja siinä roikkuvissa mv:issä ei nyt natsaa minun mieleeni, joten se luultavasti joutuu siltä osin vielä uudelleen pöydälle, mutta tällä hetkellä olkoot tässä muodossa.
Käykö teille muille näin että jokin jää mietityttään korussa, mutta ette sitä heti korjaa?