maanantai 20. elokuuta 2012

Aargh....

Että voi joskus jonkin yksinkertaisen tekeminen olla niin vaikeaa. Ja nyt on kyse koruista... Onko muilla koruilijoilla näin? Se yksinkertaisinkaan koru ei ota onnistuakseen ja purkamaan ja kokoamaan joutuu useampaan otteeseen.. Tämän hyvin yksinkertaisen setin kanssa oli niin. Ja lähinnä rannekorun. Kyllä meinasi lentää seinään useampaan otteeseen - se vain ei halunnut valmistua koruksi. Syystä tai toisesta. Eilen sen aloitin ja tarkoitus oli saada loppuunkin - eihän tuollaisen tekemiseen kauaa mene aikaa - mutta kun ei niin ei. Niinpä jätin sen tälle päivää ja sain kuin sainkin sen valmiiksi, vaikka siinä tahtojen taistelua käytiin minun, ketjun, vaijerin ja pihtien kera. Nekään eivät aina halua pysyä kädessä..

Lopputulos on tämä. Shampanjan värisiä isoja fasetoituja lasihelmiä, joissa on todella kaunis kiilto (väri ei ihan pääse oikeuksiinsa kuvassa) ja isoa hopeoitua papuketjua


Sometimes, even the most simplest things take too much effort. They just become too difficult. And now am talking about the jewellery. With this set, it was so.. It was the battle of wills between me, the chain, the wire and the pliers - who for some reason didnt want to stay in my hands. Started yesterday evening, just a quick thing to do before tv program started.. or so I tought.. turned out to be anything else than a quick thing. Especially the bracelet. And how simple it is?
Had to leave it for this morning to be finished and now it is.
Basic set out of shampagne coloured glass beads that are shining so bright and nice and silver plated thick rolo chain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti