Niinhän se syksy yleensä on.. Josko otettaisiin uusiksi vaikka tämä blogin pito, ja ryhdistäydyttäisiin päivityksien suhteen! Kadehdin teitä kaikkia, joilla on ihanat blogit ja päivitätte niitä ahkerasti, monet lähes päivittäin! Minä en näytä siihen löytävän aikaa, tai en saa aikaiseksi. Vuoden aikana minkä blogi on ollut olemassa, päivityksiä on tullut vain kourallinen. Hävettävää... Nyt alkaa siis se uusi aikakausi!
Kesä on mennyt tietotekniikka ongelmissa... Ähh.. ensinnä hajosi kone, sitten puhelin, sitten vielä uusi kone.. Joko se olisi siinä? Toivottavasti!
Kesällä ei myöskään paljoa tehnyt mieli koruilla, aika meni enempi auringosta ja keleista nauttiessa ja kotia laittaessa kun hirmuinen sisustusvimma iski. Suuria remontteja en ole tehnyt, eikä niihin ole nyt aikomustakaan ryhtyä mutta aina sitä voi kaikkea pientä tuunata ja laittaa... Kuten koruilutilani, joka kokikin muodonmuutoksen viime viikolla ja on nyt huomattavasti valoisampi ja avarampi. Sen kunniaksi viime viikonloppuna syntyi pitkä kaulakoru, vuorikristallista, makeanvedenhelmistä ja hopeasta. Korua voi käyttää joko yksinään pitkänä, tai sen voi myöskin laittaa lähes kaksin kerroin kaulalle, ja "riipuksen" ottaa pois.
Jokin tuossa riipuksessa ja siinä roikkuvissa mv:issä ei nyt natsaa minun mieleeni, joten se luultavasti joutuu siltä osin vielä uudelleen pöydälle, mutta tällä hetkellä olkoot tässä muodossa.
Käykö teille muille näin että jokin jää mietityttään korussa, mutta ette sitä heti korjaa?
Kesä on mennyt tietotekniikka ongelmissa... Ähh.. ensinnä hajosi kone, sitten puhelin, sitten vielä uusi kone.. Joko se olisi siinä? Toivottavasti!
Kesällä ei myöskään paljoa tehnyt mieli koruilla, aika meni enempi auringosta ja keleista nauttiessa ja kotia laittaessa kun hirmuinen sisustusvimma iski. Suuria remontteja en ole tehnyt, eikä niihin ole nyt aikomustakaan ryhtyä mutta aina sitä voi kaikkea pientä tuunata ja laittaa... Kuten koruilutilani, joka kokikin muodonmuutoksen viime viikolla ja on nyt huomattavasti valoisampi ja avarampi. Sen kunniaksi viime viikonloppuna syntyi pitkä kaulakoru, vuorikristallista, makeanvedenhelmistä ja hopeasta. Korua voi käyttää joko yksinään pitkänä, tai sen voi myöskin laittaa lähes kaksin kerroin kaulalle, ja "riipuksen" ottaa pois.
Jokin tuossa riipuksessa ja siinä roikkuvissa mv:issä ei nyt natsaa minun mieleeni, joten se luultavasti joutuu siltä osin vielä uudelleen pöydälle, mutta tällä hetkellä olkoot tässä muodossa.
Käykö teille muille näin että jokin jää mietityttään korussa, mutta ette sitä heti korjaa?
Yleensä korjaan samantien, mutta sitten on kasa niitä, joita ei ikinä julkaista. Se kasa kasvaa. Toivon, että joskus saisin ne purettua. Hyvää materiaalia seisoo turhaan koruissa, jota kukaan ei voi ikinä haluta.
VastaaPoista